Luonnossa eläville kansoille kivi, luu ja puu olivat olleet ne materiaalit, joista esineitä valmistettiin. Ruokailuvälineiden ja metsästysvälineiden valmistaminen oli hidasta, koska ensin piti löytää soveltuvaa materiaalia ja sen jälkeen käsitellä se sellaiseksi, että sitä voitiin käyttää. Esimerkiksi kiven käsittely oli hidasta. Puu on materiaalina puolestaan liian pehmeää ja hajoaa helposti jo käsittelyvaiheessa. Myös kestävyydeltään puu on huono materiaali. Luu puolestaan on niin kova materiaali, että sen työstäminen on erityisen hidasta. Kiviset työvälineet olivat helposti raskaita, joten niiden mukana kuljettaminen entisten aikojen liikkuvissa yhteisöissä oli vaikeaa. Metsästykseen tarvittavat välineet olivat etusijalla, joten veitsien kaltaisia esineitä käytettiin vain ruuan pilkkomiseen, ei vielä itse ruokailuun.

Sormin syöminen oli siis yhä välttämättömyys. Tilanne kuitenkin muuttui, kun maaperässä olevien metallien hyöty alettiin oivaltaa ja niitä alettiin irrottaa ja käsitellä. Uusien metallien käyttö mullisti koko maailman historian. Syntyi sepän ammatti, ja metalleista tuli yhtäkkiä myös kaupanteon väline. Tämä kehitti yhteisöllistä elämää entisestään, ja vähitellen syntyivät kaupungit. Kaikki tämä vauhditti ruokailuvälineiden kehitystä ja sivistyneiden yhteiskuntien syntymistä.

Jo ennen pronssin käyttämistä oli tunnettu muutamia metalleja, joista valmistettiin esineitä. Jotta metallia voitiin hyödyntää, sitä oli esiinnyttävä luonnossa sellaisessa muodossa, että sitä voitiin helposti irrottaa ja käyttää esineiden muotoiluun. Metalleista ainakin kulta, hopea, kupari ja tina ovat olleet tällaisia. Lisäksi oli metalli nimeltä arseeni. Pronssi syntyi, kun kuparia sekoitettiin arseenin tai tinan kanssa. Näitä alkuaineita ei kuitenkaan esiinny luonnon maaperässä yhdessä, joten sepän on täytynyt sulattaa kumpikin metalli erikseen ja yhdistää ne toisiinsa. Kun kuparia ja tinaa tai arseenia yhdistetään, syntyy seosmetallina pronssia. Pronssin etuna on se, että sitä on helpompaa muotoilla kuin aiemmin löydettyjä metalleja. Lisäksi sen saatavuus on parempaa, sillä tinaa ja kuparia löytyi maaperästä enemmän kuin vaikka kultaa.

Pronssia tiedetään käytetyn ensiksi Kaukasuksen alueella, josta tieto levisi vähitellen Mustanmeren seudulle ja sieltä eteenpäin Balkanille, Karpaateille ja Kreikkaan. Kreikkalaiset kävivät kauppaa pohjoisten alueiden kanssa, joten sekä esineet että valamistaito levisivät myös pohjoiseen. Suomesta pronssikautisia löytöjä on tehty kuitenkin suhteellisen vähän. 900 eaa mennessä pronssista oli tullut käytetyin metalli isossa osassa maailmaa. Yhteiskunnat alkoivat syntyä, ja myös ruokailuvälineet kehittyivät huimaa vauhtia. Veitsistä ja lusikoista tuli kestävämpiä uuden materiaalin myötä. Samoin niiden määrä kasvoi, kun metallin hinta laski ja välineitä pystyttiin valmistamaan enemmän. Kun yhteiskunnista oli tullut kaupunkimaisia, uudet työntekijäryhmät, kuten juuri sepät, saattoivat rikastua omalla ammattitaidollaan. Metsästys- ja kalastuskulttuurissa elävät heimot eivät olleet enää ainoita, vaan monet ihmiset elivät kaupungeissa, jotka alkoivat vähitellen muotoutua nykyisiä yhteiskuntia muistuttaviksi.