Kun maanviljelyskulttuuri yleistyi ajanlaskun alun aikoihin myös Suomessa, viljasta tuli yksi keskeinen ruoka-aine luonnosta metsästämällä saatavien lihan ja kalan ja muiden metsästä kerättävien antimien lisäksi. Viljely tuli meille Baltiasta, jota todistaa se, että monien viljaan ja eläintenhoitoon liittyvien sanojen alkuperä on balttilaisissa kielissä kuten latviassa ja liettuassa. Alun perin viljaa hienonnettiin huhmareessa, joka on tänä päivänäkin käytössä monessa perheessä. Kun leipomisesta tuli yhä yleisempää, alettiin tarvita nimenomaan siihen kehitettyjä välineitä. Kehitys oli samansuuntaista ympäri maapallon niillä alueilla, joissa leipäviljan viljely oli pääasiallista.

Esimerkkinä yleisistä leivontavälineistä ympäri maailmaa on kaulin. Italiassa kaulinta käytettiin esimerkiksi pastan valmistukseen. Vehnäjauhosta ja vedestä sekoitettiin tiivis taikina, josta kaulittiin pienellä kaulimella pastalevyjä. Suomessa kaulinta on käytetty taikinan kaulitsemiseen ja se on kehittynyt rakenteeltaan hieman erilaiseksi. Keskiosa pyörii akselin ympärillä ja kahvat ovat kiinni keskiakselissa. Italialaisessa kaulimessa ei ole pyörivää osaa vaan kaulin muistuttaa samanlaista kaulinta, jolla meillä Suomessa valmistetaan karjalanpiirakoita ja joitakin muita piirakoita. Kaulimia on myös pinnaltaan erilaisia. Taikinaan saa omintakeisen kuvioinnin, jos kaulimen pinta on tietyllä tavalla muotoiltu. Suomalaisissa kaulimissa materiaalina on usein puu, mutta maailmalla näkee paljon myös muista materiaaleista kuten muovista valmistettuja kaulimia. Joissakin maissa kaulimeen saadaan tarvittavaa painoa laittamalla sen sisään kuumaa vettä.