Maaperässä olevan raudan hyödyntämisen oppimisella oli valtava merkitys koko maailman historialle. Vaikka raudan pelkistämisen taito oli keksitty Välimeren seudulla jo 1500 eaa, kesti kuitenkin liki tuhat vuotta, ennen kuin taitoa pystyttiin laajemmin hyödyntämään. Rautamalmia löytyy luonnosta enemmän kuin pronssin alkumateriaaleja, mutta kesti aikansa tajuta, että raudan sulattamiseen tarvitaan huomattavasti tehokkaampi uuni kuin kuparin sulattamiseen. Kun tämä osaaminen oli saavutettu, raudan pelkistäminen alkoi onnistua helpommin ja siitä tuli yleisin materiaali aseiden, työkalujen ja muiden välineiden kuten aterimien valmistukseen.

Kiinan dynastioiden tiedetään alkaneen käyttää syömäpuikkoja aterioillaan vuonna 206 ennen ajanlaskun alkua. Samaan aikaan Euroopassa varakkaissa perheessä käytettiin vielä puulusikoita. Ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina veitset olivat varakkuuden merkki. Niissä näkyi hienoa muotoilua ja niillä oli statussymbolin merkitys. Samaan aikaan köyhemmät ihmiset söivät yhä käsin. Aateliston parissa ruokailuvälineet yleistyivät keskiajalle tultaessa. Euroopan historian ensimmäisenä haarukkana pidetään italialaisen aatelismiehen kreikkalaisen morsiamen syömiseen käyttämää haarukkaa. Kun uutiset tästä levisivät, haarukan käyttöä syömiseen pidettiin skandaalimaisemana tekona. Ranskan hovissa tiedetään käytetyn haarukoita 1300-luvulla eksoottisten ruokien syömiseen. 1500-luvulla Medicien ajan Italiasta levisi Ranskaan tietoa lusikoiden käyttämisestä. Tästä seurasi muotiaalto, jonka seurauksena lusikoiden käyttö yleistyi koko Euroopassa.

Vähitellen ruokailuvälineiden merkitys ruokailua helpottavana tekijänä alettiin ymmärtää. 1600-luvulla haarukka hyväksyttiin yleiseen käyttöön auttamaan veitsellä leikkaamista. Vielä sitä ei kuitenkaan käytetty itse syömiseen, vaan teroitettu veitsi hoiti nykyisen haarukan tehtävän. Teroitetut veitset koettiin kuitenkin myös uhaksi, ja Ranskan Ludvig XIV vaati väkivaltaisuutta ruokailutilanteista kitkeäkseen, että veitsistä pitää tehdä tylppiä. Sen seurauksena haarukalle tuli aitoa tarvetta. Saksassa kehittyi nelipiikkinen haarukkamalli 1700-luvulla, kun Englannissa puolestaan jatkettiin kaksipiikkisellä haarukalla. Nelipiikkisistä haarukoista tuli yleinen ruokailuväline sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Myös Suomessa ja Ruotsissa teollinen tuotanto toi aterimet kaiken kansan ulottuville. Kun haarukka oli lyönyt ruokailuvälineenä läpi, se johti myös erilaisten muiden ruokailua helpottavien välineiden syntyyn.