Suomi oli pitkään maanviljelykseen keskittynyt maa, joka kaupungistui vasta myöhään. Teollisuus tuli Suomeen vähitellen 1700-luvulta alkaen, jolloin myös nykyiset isot kaupungit kuten Helsinki alkoivat kehittyä. Samaan aikaan ympäri Suomen perustettiin erilaisia tehtaita, lähinnä aluksi usein koskien varrelle, jotta virrasta saatavalla sähköllä pystyttäisiin pyörittämään koneita. Kun Suomi alkoi teollistua, kotitaloustavara alkoi vähitellen tulla myös tavallisten suomalaisten ulottuville. Alun perin Suomessakin ruokailuvälineet olivat yleisiä vain ylempien luokkien kuten aateliston keskuudessa. Hopea-aterimet kulta-aterimista puhumattakaan olivat liian kalliita tavalliselle suomalaiselle porvarisperheelle. Kun teollinen tuotanto 1800-luvulla vähitellen yleistyi, tuotteet tulivat laajemmin porvariston ulottuville. Ennen pitkää pienemmissä kaupungeissa ja kauppaloissa pappiloihin ja joidenkin kauppiaiden koteihin alkoi ilmestyä ruokailuvälineitä.

Jokaisen suomalaisen tuntema ruokailuvälinevalmistaja alkoi valmistaa aterimia ruostumattomasta teräksestä 1920-luvulla. Alun perin tehdas oli aloittanut Suomessa Viipurin kauppahuoneen nimellä ja se toimi sahateollisuudessa ja puutavaraliikkeenä. Aterimia valmistava tehdas perustettiin Viipurin lähelle jo 1876, mutta teräs tuli valmistusmateriaaliksi vasta muutaman kymmenen vuoden kuluessa. Sen jälkeen valmistustahti oli kova, ja teräksiset aterimet levisivät vähitellen ympäri Suomen. Hinnat laskivat teollisen tuotannon myötä, ja yhteiskunnan samaan aikaan kehittyessä yhä sivistyneempään suuntaan, oli tärkeää, että jokaisessa kodissa käytettiin syömiseen ruokailuvälineitä ja että jokaisella ruokailijalla oli omat ruokailuvälineet. Käsitys hygienian tärkeydestä kasvoi 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun mennessä, ja terveyssisarten ja kansakoulun myötä perheitä pystyttiin valistamaan ruokailuhygienian tärkeydestä. Klassikkoaterimia 1900-luvulta löytyykin monesta kodista. Jotkut niistä ovat nousseet uudelleen keräilijöiden suosikiksi

ja nyt taas monessa uudessa perheessä on käytössä Hackmanin Savonia-sarjan aterimet. Teräksiset aterimet säilyvät hyvässä kunnossa sukupolvesta toiseen, mikäli niitä kohdellaan hyvin eikä esimerkiksi käytetä työkaluina. Silloin ne voivat vääntyä, mikä vähentää niiden käytettävyyttä myös syömisessä ja toki myös vähentää arvoa keräilyesineinä.